11kk - parhaimmat jutut

 Kuukausi enää ja meidän vauvavuosi on ohi. Kliseisesti pakko todeta, et aika menee ihan epäreilun nopeesti! Vastahan mä kellotin supistuksia, pompin jumppapallon päällä ja manasin et tää tyyppi ei synny ikinä. Ja tässä sitä ollaan ihan just siirtymässä vauva-arjesta juoksemaan taaperon perässä. Nyyh!

Arki on yhä ihanaa ja mä nautin täysillä. Parhaimmat jutut meijän arjessa on tällä hetkellä....

Päiväunet yhdessä. Tyyppi nukkuu yleensä kahdet päikkärit, yhdet aamupäivällä ja toiset joskus iltapäivällä ennen päivällistä. Jos tyyppi joutuu nukkumaan yksin päiväunia niin ne jää tosi lyhyeks. Useimmiten nukutaanki yhessä meijän sängyssä ja se on ihan parasta, ku tollanen pellavapää tuhisee vieressä ja silittelee kasvoja ihan unisena. 🖤

Hyvä muistutus itellekin, että aina kannattaa relata ja ne kotityöt ja muut velvotteet kyllä odottaa.

   

Imetys. Mä täysimetin melkein ekat 6kk ja kiinteiden aloittamisen jälkeen ollaan jatkettu tyypin tahdissa, useimmiten imetyskertoja tulee päivässä 5-7. Öisin ei enää syödä enkä ois ikinä uskonu sanovani näin, mut mulla on jotenki kauhee ikävä yöimetyksiä! Joo, kiva saada nukuttua pidempiä pätkiä mut nyt kun en imetä enää öisin niin tyyppikään ei nuku öisin kainalossa vaan omassa sängyssään.

Imettäessä saa pysähtyä hetkisen arjen keskellä, keskittyä vaan tyyppiin ja se ihana hymy syömisen jälkeen ja iloinen "kiitti". 🖤 

Uusi arki. Oon niin innoissani mun opinnoista. Samaan aikaan pienesti stressaa tehtävien määrä, mut samaan aikaan avaan tietokoneen aina ihan intoa täynnä. Motivaatiota löytyy ja tekis mieli vaan ahmia kaikki tehtävät kerralla. 

Lapset on taas koulussa ja arjen rutiinit rullaa. Se "kotiäitiyden fiilis" on tullu taas takas, enää ei olla lomalla koko perheen kesken. Mä oon täällä päivisin lapsia vastassa ku lapset tulee koulusta ja saan olla läsnä enemmän ku töissä ollessani. Viikonloput tuntuu viikonlopuilta.

Hitaat aamut. Ei oo mikään kiire mihinkään. Voidaan vaan olla jos niin halutaan (ja odotella niitä päikkäreitä tottakai). Saa juoda aamukahvin rauhassa ja tuijotella ja ihailla tyypin touhuja (lemppareita kaiken alas repiminen, tavaroiden heittely, tanssiminen musiikin tahtiin, ovilla leikkiminen, portaiden portissa roikkuminen, tuettuna kävely).

Parasta on myös haliminen ja pusuttelu, tyypin huumorintaju ja yhessä nauraminen, tyypin uteliaisuus ja oman tahdon näyttäminen. Päivät ei oo tylsiä ja monesti tuntuu että vuorokaudessa loppuu tunnit kesken. Iltaisin ei malttais laittaa nukkumaan ja illalla jo pari tuntia nukuttuaan iskee ikävä. Aamuisin ihan parasta on herätä siihen, kun tyyppi seisoo pinnasängyssä ja kädet ojossa odottaa pääsevänsä päivän ekalle ämmälle. Juttua tulee hirveetä vauhtia ja uusia sanoja opetellaan. 

Äitinä oleminen on ihan parasta, tää tyyppi ja tän tyypin sisarukset on ihan parasta. 🖤

10kk - taaperoikä lähestyy kovaa vauhtia!

Tosi hurjaa miten nopeesti tää aika menee. Kohta meillä ei oo enää vauvaa vaan taapero. Äitiysloma meni niin vauhdilla ja tuntuu oudolta olla "vaan" hoitovapaalla. Viihdyn kotona niin hyvin, ihana saada seurata aitiopaikalta tyypin kasvua, kehitystä ja uusia opittuja taitoja. 🖤

Hittijuttuna on portaisiin kiipeäminen ja siitä syystä hommattiin vihdoinki portti portaisiin. Helpottaa vähän, kun ei tartte miljoona kertaa kipittää perässä. Tyyppi on ehtiväinen ja ehtii kaikkialle jos silmä välttää hetkekskin.

Tyyppi on kova halailemaan, tarraa napakasti kiinni (ja repii samalla hiuksista) ja painaa pään syliin. 🖤 Ihan parasta on unien jälkeen jäädä halailemaan sängylle ja herätä ihan rauhassa.

Ilman tukea seistään lyhyitä aikoja. Seisominen on koko ajan vaan varmempaa ja luulen ettei mee kauaa et yritetään ottaa ekoja askeleita ilman tukea. 

Hampaita on yhä kuusi eikä onneks vähään aikaan oo tarvinnu kipuilla niiden takia. Yöt oli nimittäin ihan syvältä silloin kun nää kuus teki tuloa, pieni tauko tekee ihan hyvää.

Mä imetän vieläkin ja yöt oli aika rikkonaisia myöskin imetyksestä johtuen. Koko ajan ois pitäny saada käyttää mua tuttina ja sit päätin et nyt riittää. 10 kuukautta enemmän tai vähemmän katkonaisia unia ja ihan liikaa univelkaa motivoi aloittamaan unikoulun/vierottamisen yömaidosta. Päivisin tyyppi syö viis ateriaa ja siihen päälle vielä maitoa niin nälkä ei oo voinu olla, enemmänkin vaan totuttu tapa.

Mies piti unikoulun ja mä muutin alakertaan sohvalle nukkumaan. Mä nukuin korvatulpat + peltorit päässä, olin varautunu pahimpaan. Yllättävän helposti on menny ja melkein viikko onnistuneesti nukuttu ilman yömaitoa ja mä uskallan tänään muuttaa takas makkariin nukkumaan. 😅

Tyyppi juttelee paljon ja on koko ajan äänessä. Tähän asti sanonu "äiti", "isi", "heihei" ja "kiitti". 

Sillon kun joku ei mee halutusti niin muristaan ja pudistetaan päätä. 

Ens kuussa meijän arki muuttuu hektisemmäks. Mä alotan monimuotona sairaanhoitajan opinnot ja saan hoitovapaalle vähän lisää tekemistä. Tyyppi ei siis mene päiväkotiin. Pelottaa, jännittää ja samaan aikaan odotan ihan älyttömästi! 

Lavoista kulmasohva takapihalle

(Välillä jotain muutakin ku vauvajuttuja... 🙈)

Me asutaan rivitalon päädyssä ja meillä on soma pieni takapiha. Viime kesänä suunnitelmissa oli laittaa takapiha vihdoinki kuntoon, mut se jäi suunnittelun tasolle (koska loppuraskaus ynnä muut "kiireet"). 

Tänä kesänä saatiin vietyä hommaa suunnittelua pidemmälle ihan toteuttamiseen asti ja tehtiin takapihan pienelle terassialueelle lavoista sohva.

Kulmasohvaa varten tarvittiin:

- 12kpl lavoja mitoiltaan 60x80cm

-hiomapaperia

-valkoista maalia + oheissälät

-paljon aikaa ja pitkää pinnaa

Mä haluan et kaikki tapahtuu nyt heti ja pahinta oli odotella, että maali kuivuu ja päästään hommassa eteenpäin. Proggiksen aikana täällä päin maailmaa oli vielä ihan kamalat helteet, jotka edesauttoi maalin hidasta kuivumista.

Pehmusteiden virkaa toimittaa 3kpl pinnasängyn patjoja, joista yksi pätkästiin kulmaosuuteen sopivaks ja koristetyynyt haettiin Jyskistä. 

Kulmasohvasta tuli ihan täydellinen meidän tarpeisiin. 👌🏻

Vielä ois muutama pikkujuttu työn alla ja sit päästäänki nauttimaan valmiista pihasta.

9kk - äitiysloma loppui

Tyyppi täytti 9kk ja samana päivänä mun äitiysloma loppui. Nyt ollaan hoitovapaalla alustavan suunnitelman mukaan ens syksyyn asti. Ei oo mikään kiire töihin, kotiäitinä on ollu ihan parasta. 🖤

Tyyppi oppii kokoajan jotain uutta. Ihanaa seurata vierestä, kun toinen niin innoissaan menee ja touhuilee.

Hampaita on puhjennut jo kuusi ja sen kyllä huomaa. Öisin ollaan levottomampia ja kuolavanaa seuraamalla tietää missä tyyppi liikkuu. Hampaita koitetaan teroitella kaikkeen mahdolliseen, lempparipaikkoja on kaikki missä vähänkin on ihoa (onneks maitoa nauttiessaan tää taito unohtuu).

Kuukausi sitten opittiin konttaamaan ja nyt kuukauden sisällä tyyppi on oppinu seisomaan tukea vasten, kävelemään tuettuna ja kiipeämään portaat alakerrasta yläkertaan. Ihania uusia taitoja ja äidille enemmän askeleita päivän aikana, kun perässä yritetään pysyä.

Tän kesän hittijuttu on ehdottomasti uiminen! Ollaan käyty järvessä uimassa pariin otteeseen ja tyyppi on tykänny ihan älyttömästi! 

Kunpa tän ajan vois pysäyttää edes hetkeks. Aika kuluu ihan epäreilun nopeasti. Tuntuu ettei vuorokaudessa tunnit riitä. Iltaisin, kun tyypin pitää käydä nukkumaan ni iskee heti kamala ikävä. 

Vaikka yöt on tällä hetkellä aikamoista riekkumista ja väsyttää enemmän ku koskaan ni en vaihtais tätä mihinkään. 🖤

8kk - vauhtia riittää

Kahdeksan kuukautta - mihin tää aika menee?! Tuntuu et vastahan mä päivittelin sitä miten paljon uutta tyyppi on oppinu 7kk mennessä ja nyt ollaan taas yhen kuukauden verran isompia ja taitorikkaampia! Lasten kanssa sen vasta oikeesti tajuu kuinka nopeesti aika kulkee, niin epäreilun nopeesti.

Me käytiin viime viikon torstaina 8kk lääkärineuvolassa. Painoa oli 9225g ja pituutta 70,8cm. Kasvua on tullu hienosti eikä mikään  ihme tyypin ruokahalulla. 

Hampaita on puhjennut kolme, neljättä odotellaan ylös toisen puhjenneen viereen. Ikeniä todennäkösesti kutittaa aika paljon, koska oon löytäny pieniä puremajälkiä millon mistäkin. Ihan lempparipaikka jäytää on mun olkapää. Ovelasti tullaan ensin halimaan ja sit hyökätään kiinni. Kolmella naskalilla tekee jo aika kipeetä. 😅

Liikkuminen on kehittynyt ihan älyttömästi. Eilen päivän vajaa 8kk lähdettiin konttaamaan vihdoin ja viimein! Voisin vaan tuijottaa ja seurata väsymättä vierestä näitä uusia taitoja. 🖤

Karhukävelyä ilman varsinaista eteenpäin pääsemistä on harjoiteltu jo pari viikkoa. Kiipeillään sohvapöydän alatasolle, tänään noustiin pinniksen laitaa vasten polviseisontaan (ja mies tarttui ruuvariin aika äkkiä tän jälkeen ja laski pinniksen tasoa alemmas), yritetään päästä portaisiin, sylissä noustaan seisomaan ihan kokoajan. 

Tyyppi on tosi paljon mun perään, varsinkin jos vähänkin väsyttää - sillon kelpaa oikeastaan vaan äidin syli. 

Neuvolassa vierastettiin ihan älyttömästi. Lääkäri ei ois saanu tulla lähelle ollenkaan tai protestoitiin kovaäänisellä karjumisella. Veikkaan että tää korona vaikuttaa osin ja osin on tietty kehitykseen kuuluvaa. Me kun ei olla nähty ketään perheen ulkopuolisia. Sit taas kun voidaan nähdä niin luulen ettei huudoilta vältytä. 🙈

Tyyppi sanoi about viikko sitten ekan kerran "äiti". Lopetti hokemisen heti kun mies tuli töistä kotiin, onneks ehdin ottamaan videota todistusaineistoks. En vielä usko et ymmärtää ihan täysin mitä se tarkottaa, hienointa on kuitenkin se että pyydettäessä toistaa äitiä (kuten esim. pappaakin).

Pyydettäessä myöskin taputtaa ja on niiiiin ylpeenä. 🥰

Mä oon äitiyslomalla vielä kuukauden ja sit jäädään hoitovapaalle. Mulla ei oo mikään kiire töihin, nautin tästä kotiarjesta ihan liikaa!

Parasta just nyt

Arki on pyöriny oikeastaan vaan kotioloissa. Kotikoulua on käyty isompien toimesta jo pari kuukautta ja kotikoulua jatketaan kesälomaan asti. Hermot on pysyny kasassa, niin äidillä ku lapsillakin. Pakko sanoo, et on ollu ihanaa ku ei oo ollu kiire mihinkään. 😍 

Mulla ei oo mikään kiire työelämään takas. Kotiäitinä oleminen on mun juttu. Tietyllä tapaa kaipaa jo aikuisten seuraan, ruokatunteja ja kahvitaukoja, mut en niin paljoa et haluaisin pois "kotikuplasta". 

Mun päivät ei oo tylsiä. Nykyään varsinkaan, kun tyyppi säntää joka paikkaan ja reviiri on laajentunu koko kämppään. Eteisessä olevat pikkukivet ja kuraset kengät on ihan hitti. Johdoista puhumattakaan. Tiskikoneen alta bongaillaan kaikkee mielenkiintosta ja koiran ruoka- ja vesikipot on aikamoisia aarteita.

Hampaita tehään nyt urakalla ja koko ajan opitaan jotain uutta. Se tietty vaikuttaa yöuniinkin (+kuorsaava isi). Öisin löydän pinniksestä konttausasennossa heijaavan unisen tyypin, joka haluais vaan hengailla rinnalla vaikkei nälkä oliskaan ja samaan aikaan önistään kaikki uusimmat opitut äänteet. 

Onneks katkonaisiin uniin auttaa se ku muistaa aamuisin keittää riittävästi kahvia (ja tarvittaessa häätää sen kuorsaavan isin alakerran sohvalle🙈). Silmäpussit on jo tuttu asuste eikä häiritse elämää liikaa. 

Katkonaisiin uniin auttaa myös se ku tyypin kans tuhistaan päikkärit yhessä - ihan parasta. 🖤

7kk - let's mennään!

Kuukaudessa on tapahtunu iso harppaus tyypin kehityksessä ja taidoissa. Tyyppi oppi ryömimään muutaman päivän reilu 7kk iässä ja nyt mennäänki kovaa. Kaikki kielletty kiinnostaa, lemppareita on johdot ja koiran ruoka- ja juomakipot. 

Konttausasentoon hakeudutaan kokoajan, mut vielä ei oo tajuttu miten siitä pääsee eteenpäin. Se selvästi vaikuttaa yöuniin ja unet on melko levottomia usein. 

Yöuniin vaikuttaa myös ylös puhkeavat hampaat, ylös on tulossa kaks hammasta samaan aikaan. 🙈 Onneks Panadolista on ollu pahimpaan levottomuuteen apua.

Meillä höpötellään jo paljon. Tyyppi toistaa sanaa pappa ja vaippa. Höpöttely tulee myös uniin, uusimpana juttuna on unissaan puhuminen. Viime yönä jo panikoin, että meinaako tyyppi oikeesti herätä jo puoli viiden aikaan uuteen päivään, mutta kun kurkkasin pinnasänkyyn niin tyyppi oli ihan unessa höpöttelystä huolimatta.

Me ennen nukuttiin 8-9 helpostikin, mut nyt herätään koko ajan vaan aikasemmin ja tälleen iltavirkkuna aamu-unisena en tykkää. 😅 Vanha rytmi sopi paljon paremmin. Nyt ollaan ylhäällä 6.30-7 ihan viimeistään.

Tyyppi nukkuu pääosin kokonaisia öitä, syö joskus kerran yössä. Päikkäreitä ollaan alettu nukkumaan vierekkäin, ihan parasta! 🖤

Tyypin temperamenttisuus tulee esiin kuukausi kuukaudelta vaan vahvemmin. Tyyppi ilmoittaa hyvin kuuluvasti, jos joku ei mee just kuten hän haluais. Pinna on tosi lyhyt. 😁 

Suurimman osan ajasta on tyytyväinen, iloinen ja hymy herkässä. Jakaa (rajua) rakkautta halailemalla, rutistelemalla ja pusuttelemalla. Rakastaa olla sylissä ja tuntuu et nyt on tosi paljon mun perään. Kädet ojossa komentaa päästäkseen syliin ja sylikkäin ollaan pitkään.

Mä rakastan tota tyyppiä niin paljon ja on niin upeeta saada seurata aitiopaikalta kuinka joka kuukausi opitaan jotain uutta. Mun kultakimpale!

Lapset äänessä

🖤Lapseni näkemys minusta🖤

Kopioi viesti, kysy lapseltasi vastaukset ja kirjoita ne ylös IHAN niinkuin ne sanottiin.

Vastaajana:

👦🏼 9v

👧🏼 10v

1.Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 

👦🏼 "Syömään!"

👧🏼 Että ensin kouluhommat ja sitten kaikki muu.

2.Mikä tekee äidin onnelliseksi?

👦🏼 Jos mä tottelen.

👧🏼 Kun me ollaan läsnä.

3.Mikä tekee äidin surulliseksi?

👦🏼 Jos mä teen pahoja asioita.

👧🏼 Kun joitain juttuja ei kunnioiteta.

4.Miten äitin saa nauramaan? Miten äiti saa sinut nauramaan?

👦🏼 Kun mä sanon hauskan vitsin. Saat mut nauramaan ku sanot jotain hassua.

👧🏼 Vitseillä. Saat mut nauramaan kun kerrot vanhoja asioita.

5.Millainen äitisi oli lapsena?

👦🏼 Pupun hoitaja. 

👧🏼 Hauska.

6.Kuinka vanha äitisi on?

👦🏼 Kolkyt vee.

👧🏼 Kolmekymppinen.

7.Kuinka pitkä äitisi on?

👦🏼 Sataseiskytviis.

👧🏼 Sataseitkytneljä.

8.Mikä on äitisi lempipuuhaa?

👦🏼 Olla meijän kaa.

👧🏼 Käydä ulkona perheen kanssa, olla perheen kanssa.

9.Mitä äitisi tekee, kun et itse ole paikalla?

👦🏼 Nukkuu.

👧🏼 Syöt herkkuja ja makoilet sohvalla.

10.Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

👦🏼 Koska sä laulat hyvin. 

👧🏼 Koska oot kaunis.

11.Missä äitisi on tosi hyvä?

👦🏼 Ruuanlaitossa.

👧🏼 Kokkaamisessa ja leipomisessa.

12.Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?

👦🏼 Pelaamaan jalkapalloa.

👧🏼 Siinä lankatyössä silloin. 

13.Mitä äitisi tekee työkseen?

👦🏼 Hoidat mummoja. 

👧🏼 Hoitaa mummeleita ja pappeleita. 

14.Mikä on äitisi lempiruoka?

👦🏼 Tortillat.

👧🏼 Kebabbi.

15.Miksi olet ylpeä äidistäsi?

👦🏼 Koska sä tuut mun jalkapallojuttuihin.

👧🏼 Koska oot kiltti ja kaunis.

16.Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

👦🏼 Super-Suski. 

👧🏼 Mikä on se mustatukkanen tyyppi... Wonderwoman.

17.Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?

👦🏼 Käydään ulkona ja tehään ruokaa yhdessä.

👧🏼 Syödään jätskiä joskus ja shoppaillaan.

18.Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?

👦🏼 Meillä on samanlaiset silmät.

👧🏼 Ollaan molemmat oikeesti blondeja.

19.Mitä eroa teissä on?

👦🏼 Että sä oot kakskytkaks vuotta vanhempi.

👧🏼 Äiti on värjänny tukkansa.

20.Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

👦🏼 Koska sä halaat ja oot kiltti.

👧🏼 Koska halit ja suojelet.

21.Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?

👦🏼 Ehkä Pariisi ja Eiffel-torni.

👧🏼 Paratiisi.

Unikoulu aloitettu

Ekat 5kk tyyppi nukkui tosi huonosti. Ekat kuukaudet nukutettiin kehtoon, lähempänä 5kk ikää siirtyi pinnikseen kokonaan. Nukuttiin osittain perhepedissä. Tyyppi nukahti rinnalle iltaisin ja havahtui heti, kun siirsin omaan sänkyyn. Öisin nukkui mieluiten tissi suussa vaikkei nälkä ollutkaan. Jos ei nukahtanut rinnalle niin piti heijata uneen.

Me väsyttiin heijaamiseen, katkonaisiin uniin ja mun paikat alkoi hajota jatkuvan öisen tissittelyn takia. Tyyppi on melkein ysikiloinen ja vaikka haba ehkä kasvaakin ton kokoisen nyytin kantamisessa ni me kyllästyttiin siihen. Ilmoitin miehelle, et nyt riittää ja pidetään unikoulu, kun tyyppikin jo yli 6kk.

Luin netistä erilaisista unikoulumenetelmistä ja läheisyyttä rakastavan tyypin kohdalla tassu-unikoulu tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Tavoitteena oli siis saada tyyppi nukahtamaan itekseen, jotta yöllä herätessään osais nukahtaa itte herätessään eikä tarttis tissiä joka väliin. Tavoitteena oli myös vähentää yösyömistä, ei kokonaan lopettaa.

Ekana iltana tyyppi osoitti mieltään verisesti loukkaantuneena. Nukahtamiseen meni puoli tuntia ja se oli yhtä karjumista ja loukkaantunutta itkua. Tassuttelu auttoi ja huudon yltyessä otin syliin hetkeksi rauhottumaan kohoasentoon ja laitoin sänkyyn takas kun oli rauhottunu.

Nukkumaan käytiin 20.30, herättiin 0.30 syömään, protestoitiin hetki kun jouduttiin takas omaan sänkyyn eikä äidin kainaloon ja nukuttiin aamuseitsemään asti!

Tokana iltana huuto-orkesteria ja tassuttelua/välillä syliin ottamista kesti taas puoli tuntia. Unille käytiin 21.30 ja mies otti vetovastuun loppuyöstä. Mies joutui paristi antamaan tippuneen tutin tyypille ja tyyppi jatkoi välittömästi nukkumista pienen ähinän jälkeen. Havahduin sohvalla klo 6.30, kun mies tuli herättelemään ja pyytämään syöttöpuuhiin - tyyppi oli koko yön syömättä!

Eilen kolmantena unikouluiltana tyyppi ei enää huutanut, kun peittelin sänkyyn. Tyyppi jutteli tutille ja unilelulle about 40minuuttia ja sen jälkeen nukahti tyytyväisenä.

Jossain vaiheessa yötä nostin tippunutta tuttia. Syötiin 4.30 ja laitoin hereillä olevan tyypin omaan sänkyyn takas syötön jälkeen ja tyyppi nukutti itte ittensä! Herättiin vähän vaille puol kasilta uuteen päivään molemmat hymyssä suin.

En olis koskaan uskonu, että meillä oikeesti nukutaan näin hyvin monen kuukauden unettomuuden jälkeen. Ihan uskomatonta! Mulla on ihan uudelleensyntyny-fiilis, kun saan nukkua useamman tunnin putkeen.

Sormet ja varpaat ristissä ettei viime öinen ollu tyyntä myrskyn edellä. 🙈

Kotikoulua ja koronaa

Isommat lapset on ollu kohta päivälleen kaks viikkoa kotikoulussa. Kotikoulusta huolimatta ollaan pidetty arjen rutiineista kiinni vaikka lapset alkuun luulikin, että tää on vaan joku ylimääränen kevätloma. Hymy hyyty molemmilta aika äkkiä. 😅 

Kotikoulu on sujunu ihan kivasti, vaikkakin monesti on tuntunu et lapset opettaa ja auttaa äitiä eikä toisin päin. Nelosluokan matikan tehtävät on yllättävän vaikeita pienen tauon jälkeen ja Google on ollu ystävä monta kertaa. Hermot on ollu kireellä meillä kaikilla enemmän tai vähemmän ja se johtunee enemmänki arjen ja menojen rajoittamisesta kuin kotona opiskelusta. 

Silloin kun tää "koronailmiö" alkoi niin ajattelin et tää on vaan joku influenssan kaltainen ja vaaraks vanhemmille ihmisille. Meillä ei oo mitään hätää, me ollaan perusterveitä ja nuoria ja sitä rataa.

Mitä enemmän aikaa on kulunu ja asiasta on uutisoitu mun ajattelutapa on muuttunu ja oon suhtautunu ihan eri tavalla koko juttuun. 

Mies kuuluu riskiryhmään ja vauva on vasta puolivuotias. Tästä syystä me ollaan noudatettu ohjeistuksia ihan täysin. Kukaan meistä ei näe kavereitaan, jompi kumpi meistä aikuisista hoitaa ruokakaupassa käymisen yksin ja käsiä pestään normaalia enemmän. Liikutaan ulkona perheen kanssa syrjäsemmässä, ei käydä leikkipuistoissa. Onni on oma piha, johon lapset voi päästää riehumaan, purkamaan liiat energiat ja haukkaamaan raitista ilmaa "valvovan silmän alla". Läheisiin/kavereihin pidetään yhteyttä videopuheluilla.

Mua tässä koko tilanteessa kaikista eniten harmittaa lapset. Lapset ihan selvästi kaipaa kavereitaan ja lapsista tuntuu pahalta, kun muutamat omat kaverit jatkaa elämäänsä normaalisti, ulkoilee porukalla ja vierailee toistensa luona. Lasten kanssa ollaan puhuttu paljon tästä koronasta ja lapset ymmärtää miks elämä on väliaikasesti rajallisempaa, vaikkakin samaan aikaan toki harmittaa. 

Vaikka tätä on kestäny vasta pari viikkoa niin oon tajunnu kuinka monia asioita sitä pitääkään itsestäänselvänä.

 Ihan jo ruokakaupassa käyminen koko porukalla ilman et tarttee miehen kans puhua videopuhelua mitä ripsiväriä mä haluan miehen tuovan kaupasta ruokaostosten yhteydessä. Ulkona syömistä aikuisten ja tyypin kesken silloin kun isommat on koulussa ja miehellä on iltaviikko. Pojan jalkapallotreeneissä käymistä, peleistä ja turnauksista puhumattakaan. Kavereiden kanssa extempore kahville lähtemistä. Aikuista seuraa. Heräteostoksilla käymistä/ikkunashoppailua, koska "on vähän tylsää". 

Just miehelle sanoin tänään, et se on mun ainoa aikuinen kontakti tällä hetkellä - ellei lasketa mukaan kaupan tätejä, joita hädin tuskin uskaltaa nykyään moikata suojapleksien läpi. Jotenkin tosi absurdia.

Vaikka tää välillä aika ankeeta ja stressaavaa onkin niin oon niin onnellinen siitä millainen perhe mulla on. Huipputyyppejä kaikki, joiden kanssa ei oikeesti oo tylsää. 🖤

6kk

Keskiviikkona tyyppi täytti puoli vuotta - puolet vauva-ajasta takana päin, puolen vuoden kuluttua meillä on jo taapero! 🖤

Meillä oli 11.3. neuvola ja 6kk mitat oli 8410g ja 68cm. Hienosti siis kasvaa ja sen kyllä huomaa. 🤭 Kiinteitä on alkanu menemään nyt enemmän ja tyyppi on maistellu kaikkea hyvällä ruokahalulla, ainoa inhokki on ollu kukkakaali. Sormiruokaillen ollaan maisteltu maissinaksuja, bataattia ja kurkkua.

Tuntuu tosi hurjalta, että siitä on tosiaan jo puoli vuotta kun kotona arvuuteltiin miehen kanssa tuleeko se lähtö vielä tänäänkään. Supistuksia oli tullut jo useampana päivänä, mut aina ne hyytyi just kun ehti innostumaan. 

Kätilön käskyttäessä meitä käymään synnärillä ajattelin vielä silloinkin, et hukkareissu ja tullaan viel takas kotiin ja kotona ollaan käynnistykseen asti. Kuinkas sitte kävikään...

Tyypin synnytys oli ihana kokemus vaikkei se heti siltä tuntunutkaan vaikean ponnistusvaiheen jälkeen. Mies oli ihana tuki ja oli maailman paras fiilis tavata tyyppi ekaa kertaa. 🖤

Tyyppi istuu jo tosi hienosti itte, mahallaan ollessa liikkuu peruuttaen ja pyörien, eteenpäin ei pääse vielä. Tyyppi yrittää hakeutua koko ajan konttausasentoon. 

Tyyppi on aivan ihanaa seuraa, suurimman osan päivästä tosi hyväntuulinen ja rakastaa juttelua ja huomion saamista. Hypytysleikit on ihan hitti tällä hetkellä ja me vanhemmat huomataan se kipeytyneistä käsivarsista. 😅

Alas on tullu kaks hammasta ja ne on aiheuttanu katkonaisia unia. Onneks Panadol + Aftamed on auttanu ja vähän rauhottanu öitä. 

Tyyppi käy nukkumaan yleensä 21-22 aikoihin omaan sänkyyn ja about kolmen aikoihin otan loppuyöksi perhepetiin syömään ja jatkamaan unia. Tyyppi nukkuu ainaki kolmet päikkärit, joko vaunuissa sisällä tai ulkona tai sitten kainalossa.

Tää vauva-arki on kyl ihanaa aikaa. 🖤